Toimintaa

Karvian museo sai uuden maalin pintaansa kesällä 2001, takana Karvian kirkko.Valok. Imako Karvian kotiseutuyhdistyksen historia ulottuu 1950 -luvulle ja Karvian kotiseutumuseon syntyvaiheisiin. Ajatus omasta museosta syntyi, kun lukuisat keräilijat kiertelivät Karviassakin etsimässä vanhoja esineitä. 11.7. 1956 päätettiin koulupiireittäin selvittää, mitä vanhoja esineitä pitäjässä oli vielä jäljellä. Oma museo järjestettiin talkoovoimin vanhaan Viljamakasiiniin. Avajaisia vietettiin 21.7. 1957

Karvian kotiseutumuseo. Valok. Seppo Myllyviita Kotiseutuyhdistyksessä toimivat aluksi pelkästään miehet, mm. Eino E. Heikura, Aukusti Sarvela, Olavi Kujansuu ja Eino Saari. Karvian kotiseutuyhdistys perusti erillisen naistoimikunnan 11.10. 1959. Kokoonkutsujana toimi emäntä Aune Yli-Mattila. Toiminnan periaatteiden ja tehtävien pohjaksi määriteltiin luonnonsuojelu, vanhojen esineiden keruu, mahdollisesti kansallispuvun hankkiminen pitäjään, vanhojen tekstiilien nykyistäminen jne. Nastoimikunnassa toimivat alkuvuosina ainakin Laina Pihlaja, Sirkka Kujansuu, Maija Yli-Karhula, Martta Kiikka, Siiri Peijariniemi, Saima Saari ja Katri Sarvela.

Ojanperän tuulimylly. Valk. Seppo Myllyviita Naistoimikunta selvitti Karvian kansallispuvun mahdollisuuksia; kansallispukua ei voitu valitettavasti suunnitella, koska karvialaisista kansanpuvuista ei ollut museoissa osia tai näytteitä, jotta puku olisi voitu sommitella niiden perusteella.

Naistoimikunta järjesti yhdessä yhdistyksen miesten kanssa lukuisia pikkujoulujuhlia, Kalevalajuhlia ja muita ohjelmallisia iltamia, joiden ohjelmassa esitettiin mm. lausuntaa, pakinoita, kuorolaulua, koululaisten ohjelmanumeroita, myytiin arpoja ja esitettiin näytelmiä.

Valitettavasti Karvian kotiseutuyhdistyksen pöytäkirjoja on kateissa, joten toiminnasta on vaikea kertoa tämän enempää. Oletettavasti toiminta hiipui alkuinnostuksen mentyä ohi. Aikakausikaan ei ollut otollinen vanhojen asioiden penkomiselle. Olihan kasvun ja kehityksen vuodet

Kirjahanke herättää kotiseutuyhdistyksen

Kirkonkylä 1960-luvulla. 23.9.1973 kotiseutuyhdistyksen naisjaoston johtokunnassa virisi ajatus omasta kotiseutukirjasta "Karvia kuvina". Päätös kirjahankkeen aloittamisesta tehtiin 11. 11. 1973. Karvian kotiseutuyhdistys -nimisestä yhdistyksestä kirjoitettin sopimuskirja 5.12.1973. Kokouksen koollekutsujana toimi koulunjohtaja Olavi Kujansuu. Kujansuu toimi sittemmin yhdistyksen puheenjohtajana. Jäseniä olivat: Eino Saari, Raimo Katajamäki, Albert Ala-Hannula, Jaakko Ala-Korte, Laina Pihlaja, Aune Yli-Mattila, Ester Ylinen, Johanna Halme, Katri Ala-Kantti ja Seija Helenius.

Vanha Peltolan talokokonaisuus Ämmälässä
Valok. Seppo Myllyviita Vuonna 1974 saatiin kotiseutukirjan hahmotelma valmiiksi. Perustaksi päätettiin valita Eino Saaren käsikirjoitus, jota apuun pyydetty kirjailija Tuure Vierros kuvaili korvaamattoman arvokkaaksi materiaaliksi. Teksti oli hänen mukaansa selkeää, värikästä ja kansanomaisella huumorilla höystettyä. Samana vuonna kirkkoherra Haapasen tytär, Karviassa syntynyt kirjailija Tyyne Tuulio vieraili yhdistyksen kutsumana Karviassa. Tuulio muisteli pappilassa viettämäänsä lapsuuttaan piispantarkastuksen yhteydessä järjestetyssä kirkkojuhlassa, jossa seurakunnan uudet kirkkourut vihittiin käyttöön

Kirkonkylän vanhimpia rakennuksia on Mörskä,
jonka kunnostamista toivotaan. Valok. Imako

Kotiseutujuhla pidettiin Sarankylässä Niemenmaan rannassa. Pimiänpeliätys -juhlien pitkä perinne aloitettiin Saran Maamiesseurantalolla. Näitä juhlia järjestettiin kotiseutuyhdistyksen toimesta melkein yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1985 saakka. Juhlissa ohjelmanumeroiden teemana oli karvialaisuus ja vanhat perinteet. Tosin myös ajankohtaisiin asioihin otettiin kantaa mm. mainioiden näytelmien kautta. Vuosina 1957- 1976 järjestettiin monenlaista varainhankintaa, kotiseutukirjan kustantamiseksi pidettiin mm. Riskun Pelimannien kansanmusiikkikonserttii 11.5. 1975. Yhdessä Karvian Naisvoimistelijoiden kanssa järjestettiin pitopäivälliset. Samana vuonna Karvian kotiseutuyhdistys liittyi Kotiseutuliiton jäseneksi.

Karvian vanhin talo Käkelä, tosin uudistttuna. Valok. Imako Vuonna 1977 yhdistys järjesti iltamia, pyöritti omia Näytelmäpiirejä ja piti kökkiä museoalueella. Eino Saaren Kotiseutu kirja "Entinen Karvia" valmistui. Tosin hanke, että Tuure Vierros olisi sen kirjoittanut meni mönkään. Kirja toteutettiin "omin voimin". Äidinkielen lehtori Rauni Virtanen oikoluki Eino Saaren käsikirjoituksen, yhdistyksen jäsenet keräsivät ennakkotilauksia pitäjältä. Kirja painettiin Vammalan kirjapanossa ja yhdistyksen jäsenille oli juhlallinen hetki saada "uunituore" kirja luettavaksi.

Vuonna 1978 kotiseutukirjaa myytiin hyvällä menekillä. Teosta myi muiden rinnalla huomattavat määrät silloinen kirjakauppias Kerttu Heinola. Kirja myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Uusintapanos otettiin kesällä 1999. Vuonna 1978 saatiin myyntiin myös Karvian kotiseutuyhdistyksen omat surunvalitteluadressit.

Muuta toimintaa

Kirkkojärven pohjapato. Valok. Imako	Ympäristövuonna 1980 Karvian Kotiseutuyhdistys yritti saada kohennusta Karvian Kirkkojärven tilaan. Yhdistys onnistui saamaan asiasta julkista keskustelua. Itse asia ei edennyt byrokratian viidakossa. Vasta vuonna 2000 saatiin Kirkkojärven pintaa korotetetua pohjapadolla, ja maisema kohentui huomattavasti.
Eino Saaren kokoelmat ovat tämän arkun suojassa Karvian kunnantalon arksitohuoneessa. Valok. J.Viitala	Oltermanni Eino Saaren erittäin mittavat, korvaamattoman arvokkaat muistiinpanot lunastettiin Karvian Kotiseutyhdistykselle, koska Karvian kunta ei ollut halukas ostamaan näitä kaikin tavoin arvokkaita tallenteita. Saari toivoi yhdistyksen antavan niitä tutkijoitten käytettäviksi ja tulevien sukupolvien ja kiinnostuneitten tutkittaviksi. Eino Saaren arkisto on sitä varten teetetyssä arkussa, joka pitkään seikkaili eri puheenjohtajien mukana. Lopulta Eino Saaren "aarrearkku" sijoitetiin uuden kunnantalon arkistoon.
Arkun lisäksi kunnantalon arkistosta löytyy monta hyllymetriä muistiinpantua ja valokuvattua Karvian historiaa. Valok. Imako.	Kun Eino Saaren kotitalon myynti tuli ajankohtaiseksi 1999, hänen poikansa Jorma Saari antoi kunnan haltuun talosta keräämänsä materiaalin, joita oli kahdeksan isoa säkillistä tavaraa. Kunta palkkasi Museoviraston avustuksella Jaana Ojalan (os. Köykkä) lajittelemaan ja inventoimaan aineiston. Tämäkin aineisto osoittautui mittaamattoman arvokkaaksi, eikä yksi kuukausi riittänyt työhön. Karvian Kotiseutuyhdistys maksoi seuraavan kuukauden palkan niin, että aineisto tuli inventoiduksi ja siitä on tehty arkistoluettelo. Kunta luovutti tämän arkiston Kotiseutuyhdistykselle.
Kotiseutujuhlassa esiintyy perinteisesti Karvian soittokunta, sekä nuoria taiteilijoita. Valok. Sakari Mäki-Korte.	Rahavaroja yhdistys kerää myös myymällä Kotiseutuyhdistyksen suru-adresseja. Karvian kotiseutupäivät, Heinäkuun toisesta sunnuntaista on muodostunut perinteinen Kotisetujuhlien pitopäivä. Juhla pyritään pitämään ulkomuseon markilla. Muutaman kerran on sade kastellut suunnitelmat pahoin. 1988 kesken juhlan nousi niin ankara ukonilma, että juhlaa jouduttiin jatkamaan Karvian kunnnatalolla. Sadekesä 1998 pehmitti museon pihan liejuksi ja juhla pidettiin suosiolla Sampolassa.
Karvian tanhuajien vauhdikas esitys kuuluu Kotiseutujuhlaan.valok.Sakari Mäki-Korte	Kotiseutujuhlan ohjelmakin on perinteinen, Karvian soittokunta soittaa, tanhuajat esiintyvät, on lasten esityksiä ja mahdollisesti työnäytöksiä. Juhlapuheen pitäjä tulee yleensä Karvian ulkopuolelta, mutta hänellä on kuitenkin joku yhteys Karviaan. Juhlassa myydään arpoja ja julkistetaan vuoden Krupulaukku .Perinteeksi on myös muodostunut Kotiseutuyhdistyksen järjestämä retki ylä-asteen 9-luokkalaisille kevään viimeisinä päivinä. Oppilaat saavat näin tutustua Karvian nähtävyyksiin ja eri yrityksiin. Samoin Kotiseutuyhdistys myöntää stipendin kotiseudustaan kiinnostuneelle oppilaalle.
Kotiseutujuhlan yleisöä valokuvasi Sakari Mäki-Korte.	Vauhdikas työnäytös. Valok.Sakari Mäki-Korte.

Paluu etusivulle

Katja Lehtonen, Iiris-Maija Koivujärvi-Viitala

Karvian museo sai uuden maalin pintaansa kesällä 2001, takana Karvian kirkko.Valok. Imako	Karvian kotiseutuyhdistyksen historia ulottuu 1950 -luvulle ja Karvian kotiseutumuseon syntyvaiheisiin. Ajatus omasta museosta syntyi, kun lukuisat keräilijat kiertelivät Karviassakin etsimässä vanhoja esineitä. 11.7. 1956 päätettiin koulupiireittäin selvittää, mitä vanhoja esineitä pitäjässä oli vielä jäljellä. Oma museo järjestettiin talkoovoimin vanhaan Viljamakasiiniin. Avajaisia vietettiin 21.7. 1957
Karvian kotiseutumuseo. Valok. Seppo Myllyviita	Kotiseutuyhdistyksessä toimivat aluksi pelkästään miehet, mm. Eino E. Heikura, Aukusti Sarvela, Olavi Kujansuu ja Eino Saari. Karvian kotiseutuyhdistys perusti erillisen naistoimikunnan 11.10. 1959. Kokoonkutsujana toimi emäntä Aune Yli-Mattila. Toiminnan periaatteiden ja tehtävien pohjaksi määriteltiin luonnonsuojelu, vanhojen esineiden keruu, mahdollisesti kansallispuvun hankkiminen pitäjään, vanhojen tekstiilien nykyistäminen jne. Nastoimikunnassa toimivat alkuvuosina ainakin Laina Pihlaja, Sirkka Kujansuu, Maija Yli-Karhula, Martta Kiikka, Siiri Peijariniemi, Saima Saari ja Katri Sarvela.
Ojanperän tuulimylly. Valk. Seppo Myllyviita	Naistoimikunta selvitti Karvian kansallispuvun mahdollisuuksia; kansallispukua ei voitu valitettavasti suunnitella, koska karvialaisista kansanpuvuista ei ollut museoissa osia tai näytteitä, jotta puku olisi voitu sommitella niiden perusteella. Naistoimikunta järjesti yhdessä yhdistyksen miesten kanssa lukuisia pikkujoulujuhlia, Kalevalajuhlia ja muita ohjelmallisia iltamia, joiden ohjelmassa esitettiin mm. lausuntaa, pakinoita, kuorolaulua, koululaisten ohjelmanumeroita, myytiin arpoja ja esitettiin näytelmiä. Valitettavasti Karvian kotiseutuyhdistyksen pöytäkirjoja on kateissa, joten toiminnasta on vaikea kertoa tämän enempää. Oletettavasti toiminta hiipui alkuinnostuksen mentyä ohi. Aikakausikaan ei ollut otollinen vanhojen asioiden penkomiselle. Olihan kasvun ja kehityksen vuodet

Kirkonkylä 1960-luvulla.	23.9.1973 kotiseutuyhdistyksen naisjaoston johtokunnassa virisi ajatus omasta kotiseutukirjasta "Karvia kuvina". Päätös kirjahankkeen aloittamisesta tehtiin 11. 11. 1973. Karvian kotiseutuyhdistys -nimisestä yhdistyksestä kirjoitettin sopimuskirja 5.12.1973. Kokouksen koollekutsujana toimi koulunjohtaja Olavi Kujansuu. Kujansuu toimi sittemmin yhdistyksen puheenjohtajana. Jäseniä olivat: Eino Saari, Raimo Katajamäki, Albert Ala-Hannula, Jaakko Ala-Korte, Laina Pihlaja, Aune Yli-Mattila, Ester Ylinen, Johanna Halme, Katri Ala-Kantti ja Seija Helenius.
Vanha Peltolan talokokonaisuus Ämmälässä Valok. Seppo Myllyviita	Vuonna 1974 saatiin kotiseutukirjan hahmotelma valmiiksi. Perustaksi päätettiin valita Eino Saaren käsikirjoitus, jota apuun pyydetty kirjailija Tuure Vierros kuvaili korvaamattoman arvokkaaksi materiaaliksi. Teksti oli hänen mukaansa selkeää, värikästä ja kansanomaisella huumorilla höystettyä. Samana vuonna kirkkoherra Haapasen tytär, Karviassa syntynyt kirjailija Tyyne Tuulio vieraili yhdistyksen kutsumana Karviassa. Tuulio muisteli pappilassa viettämäänsä lapsuuttaan piispantarkastuksen yhteydessä järjestetyssä kirkkojuhlassa, jossa seurakunnan uudet kirkkourut vihittiin käyttöön
Kirkonkylän vanhimpia rakennuksia on Mörskä, jonka kunnostamista toivotaan. Valok. Imako	Kotiseutujuhla pidettiin Sarankylässä Niemenmaan rannassa. Pimiänpeliätys -juhlien pitkä perinne aloitettiin Saran Maamiesseurantalolla. Näitä juhlia järjestettiin kotiseutuyhdistyksen toimesta melkein yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1985 saakka. Juhlissa ohjelmanumeroiden teemana oli karvialaisuus ja vanhat perinteet. Tosin myös ajankohtaisiin asioihin otettiin kantaa mm. mainioiden näytelmien kautta. Vuosina 1957- 1976 järjestettiin monenlaista varainhankintaa, kotiseutukirjan kustantamiseksi pidettiin mm. Riskun Pelimannien kansanmusiikkikonserttii 11.5. 1975. Yhdessä Karvian Naisvoimistelijoiden kanssa järjestettiin pitopäivälliset. Samana vuonna Karvian kotiseutuyhdistys liittyi Kotiseutuliiton jäseneksi.
Karvian vanhin talo Käkelä, tosin uudistttuna. Valok. Imako	Vuonna 1977 yhdistys järjesti iltamia, pyöritti omia Näytelmäpiirejä ja piti kökkiä museoalueella. Eino Saaren Kotiseutu kirja "Entinen Karvia" valmistui. Tosin hanke, että Tuure Vierros olisi sen kirjoittanut meni mönkään. Kirja toteutettiin "omin voimin". Äidinkielen lehtori Rauni Virtanen oikoluki Eino Saaren käsikirjoituksen, yhdistyksen jäsenet keräsivät ennakkotilauksia pitäjältä. Kirja painettiin Vammalan kirjapanossa ja yhdistyksen jäsenille oli juhlallinen hetki saada "uunituore" kirja luettavaksi. Vuonna 1978 kotiseutukirjaa myytiin hyvällä menekillä. Teosta myi muiden rinnalla huomattavat määrät silloinen kirjakauppias Kerttu Heinola. Kirja myytiin loppuun muutamassa vuodessa. Uusintapanos otettiin kesällä 1999. Vuonna 1978 saatiin myyntiin myös Karvian kotiseutuyhdistyksen omat surunvalitteluadressit.