KARVIAN KOTISEUTUYHDISTYKSEN OPINTORETKI VAASAN SEUDULLE 14.8. 2004; MATKAKERTOMUS
Pääsimme lähtemään matkalle suunnitellun mukaisesti tasan kello 8. Kaikki olivat paikalla. Matkaa teimme Charter Heinolan bussilla, Maarit Heinolan toimiessa kuljettajana.
Matkalla poikkesimme kahvilla Jurvassa Sälli Campingin tiloissa. Paikka oli ihastuttava ja palvelu todella ystävällistä. Baari oli siisti, kahvi hyvää ja kinkkupiirakka todella maistuvaa.
Ajoaika oli hieman lyhyempi kuin oli suunniteltu, joten olimme hieman etuajassa.
Matkamme jatkui Camping Sälliltä saatujen hyvien neuvojen perusteella kohti Mustasaaren kuntaa ja Sulvaa.
Löysimme Stundarssin museokylän vaivatta, ja oppaat olivat jo vastassa. Heidän johdollaan tutustuimme museokylän moniin rakennuksiin. Tarkemmin tutustuimme vanhaan 1850-luvulta olleeseen maalaistaloon. Rakennus oli sisustettu autenttisesti: oli takka ja leipävartaat katossa, kauniit räsymatot matot lattiassa. Opas kertoi paljon mielenkiintoisia asioita, esimerkiksi lyhyistä sängyistä, joita ihmettelimme. Oppaan mukaan ennen luultiin, että jos nukkuu vaakatasossa, "kusi nousee päähän", ja tätähän ei tietenkään haluttu. Ihmiset siis nukkuivat puoli-istuvassa asennossa!
Tutustuimme myös suutarin tupaan. Se oli hyvin pieni, ja hämmästelimme, kun opas kertoi, että tilassa oli aikoinaan asunut lähes kymmenhenkinen perhe. Sielläkin kaikki oli aseteltu niin kuin ne olivat olleet 1800-luvun loppupuolella aina 1900-luvulle asti.
Matkalaisten mielestä mielenkiintoisin oli vanha kauppa, joka kirvoitti monet vanhemmat ihmiset muistelemaan aikaa, jolloin tiskin takana oli myyjä ja ostokset käärittiin ruskeaan paperiin. Kaupassa oli kaikkea mitä sen ajan kaupoissa oli myytävänä. Kaupassa oli satoja yksityiskohtia, eikä oppaan tarvinnut kertoa mitään, vaan kuunnella meitä.
Lopuksi tutustuimme museon käsityöläispuotiin, jossa oli kaupan erilaisia tuotteita.
Stundarssiin meitä oli tullut vastaan seuraava oppaamme Vesa Heinonen. Hänen opastuksellaan ajoimme Sulvan meteorikraatterin reunoja. Vesa kertoi, kuinka 25 miljoonaa vuotta sitten avaruudesta sinkoutui 25 metrinen kivi maahan aiheuttaen suuren 7x8 km kokoisen kraaterin. Tämä kraateri sittemmin mataloitui monien jääkausien aikana, ja oli lopulta matalaa merenlahtea. Maakin nousee alueella yhden sentin vuodessa. Sitten isännät halusivat tehdä alueesta peltoa ja se kuivattiin. Nyttemmin alue on iso tasainen peltoaukea, jonne syksyisin kokoontuu tuhansia kurkia syömään ravintoa puiduilta pelloilta. Näimme ensimmäiset kurjat jo keräämässä ravintoa tulevaa muuttomatkaa varten.
Maisema teki suuren vaikutuksen matkalaisiin.
Tutustuimme myös suutarin tupaan. Se oli hyvin pieni, ja hämmästelimme, kun opas kertoi, että tilassa oli aikoinaan asunut lähes kymmenhenkinen perhe. Sielläkin kaikki oli aseteltu niin kuin ne olivat olleet 1800-luvun loppupuolella aina 1900-luvulle asti.
Matkalaisten mielestä mielenkiintoisin oli vanha kauppa, joka kirvoitti monet vanhemmat ihmiset muistelemaan aikaa, jolloin tiskin takana oli myyjä ja ostokset käärittiin ruskeaan paperiin. Kaupassa oli kaikkea mitä sen ajan kaupoissa oli myytävänä. Kaupassa oli satoja yksityiskohtia, eikä oppaan tarvinnut kertoa mitään, vaan kuunnella meitä.
Lopuksi tutustuimme museon käsityöläispuotiin, jossa oli kaupan erilaisia tuotteita.
Stundarssiin meitä oli tullut vastaan seuraava oppaamme Vesa Heinonen. Hänen opastuksellaan ajoimme Sulvan meteorikraatterin reunoja. Vesa kertoi, kuinka 25 miljoonaa vuotta sitten avaruudesta sinkoutui 25 metrinen kivi maahan aiheuttaen suuren 7x8 km kokoisen kraaterin. Tämä kraateri sittemmin mataloitui monien jääkausien aikana, ja oli lopulta matalaa merenlahtea. Maakin nousee alueella yhden sentin vuodessa. Sitten isännät halusivat tehdä alueesta peltoa ja se kuivattiin. Nyttemmin alue on iso tasainen peltoaukea, jonne syksyisin kokoontuu tuhansia kurkia syömään ravintoa puiduilta pelloilta. Näimme ensimmäiset kurjat jo keräämässä ravintoa tulevaa muuttomatkaa varten.
Maisema teki suuren vaikutuksen matkalaisiin.
Matka jatkui Vaskiluodon kautta Raippaluodon sillalle. Suurin osa matkalaisista näki sillan ensikertaa, samoin kuljettajamme Maarit, häntä jännitti aika lailla korkean sillan ylitys.
Poikkesimme hetkeksi rannalle ihailemaan siltaa. Oppaamme Vesa Heinonen kertoi paljon mielenkiintoisia asioita Merenkurkun geologiasta ja biologiasta. Hän iloitsi mm. siitä että vuonna 2004 merikotkien pesintä on onnistunut hyvin ja poikasia syntyi yli 60.
Ruokailun jälkeen matkamme jatkui Sommarön linnakealueelle. Aiemmin siellä oli Vaasan rannikkopatteristo, joka turvasi Vaasan sisääntuloväylää. Puolustusvoimat lakkautti vuonna 2000 Vaasasta kaikki toimintonsa ja näin Sommarö jäi tyhjäksi. Nyttemmin Vaasassa mietitään tyhjien ja käyttämättömien alueiden tulevaa käyttöä. Sommarö on nyt merkitty Natura-alueeksi, ja ihmiset ovat löytäneet hienon virkistysalueen, jossa voi ihailla monipuolista ja lähes koskematonta luontoa. Jäljelle ovat jääneet betonsta valetut tykkialustat, joiden käytöstä on julistettu ideakilpailu.
Rannassa on iso laituri, jolta pääsimme ihailemaan hienoa merimaisemaa.
Kauaa emme ehtineet nauttia maisemista, vaan matkamme jatkui tutustumaan Vaasan kaupunkiin.
Oppaamme Irma Alanko kertoi Vaasan historiasta ja nykypäivästä mielenkiintoisesti.
Yhdessä vaiheessa Vaasan nimi oli Nikolainkaupunki, mutta vaasalaiset eivät pitäneet nimestä, vaan sanoivat että vaikka nimi kirjoitetaan "Nikolainlaupunki", se lausutaan "Vaasa".
Kiersimme mm. vanhoilla Vaasan kasarmeille, jonne nyttemmin on majoittaunut monenlaisia pienyrittäjiä ja taiteilijoita.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Koskenkorvan museossa Ilmajoella. Siellä olikin paljon katseltavaa.