KARVIAN KOTISEUTUYHDISTYKSEN KESÄRETKI PARKANOON JA KIHNIÖÖN 20.8. 2005

Retken alkoi linja-autolla Parkanon Käenkoskelle, josta seilasimme Vesipääskyllä Parkanon metsämuseoon. Oppaana matkalla toimi Marianne Kortesoja, joka kertoi värikkäästi lautan kulkemasta reitistä, joka on muinaisina aikoina ollut osa Vanhaa Kyrönkankaan talvitietä. Ihmiset kulkivat etelä-Suomesta Pohjanmaalle. Kesäisin he kulkivat kankaita pitkin ja tuo tie kulki Hämeenkyröstä, Ikaalisiin, sieltä Jämijärvelle sitten Niinisaloon ja sieltä Karvian Kanttin kautta Kauhajoen Hämeshavuseen, ja sieltä Ilmajoelle, ja lopulta Vaasaan asti.

Talvisin pystyttiin kulkemaan oieti jäitä myöten, siitä nimi Talvitie; se oikaisi kun saattoi kulkea Parkanon järviä Jalasjärvelle.

Talvitiellä on mahtava historia, sitä pitkin ovat kulkeneet niin kuningas, kuin sotajoukot, ja sitä myöten on kesäisin menty kirkkoveneillä kirkkoon Ikaalisiin ja myöhemmin Parkanoon, ja kaikenlaisia tapauksia on sattunut.

Rantauduimme Metsämuseon rantaan, pienen kävelymatkan päässä olikin monta mielenkiintoista juttua. Parkanon metsämuseossa on monenlaista metsään liittyviä esimeitä, kuten vanhoja moottorisahoja, jotka kirvoittivat matkalaisten kesken monenlaisia kommentteja. Monet esineet olivat tuttuja matkalaisille ja niiden äärellä käytiin vilkasta keskustelua ja niiden herättämiä muistoja kerrottiin iloisesti.

Matkamme jatkui Kihniön Pyhäniemeen jossa odotti herkullinen ruokapöytä.Matkalla Iiris-Maija kertoi Hemmilän piruista, parkanolaisesta kummitustalosta, jossa räyhähenget mellastivat 1870-luvulla.

Viimeinen käyntikohde oli Aitonevan turvemuseo Kihniöllä, Virroille menevän tien varressa oli opaste. Siellä meillä oppaana asiaan paneutunut, innostunut Sirpa Kortesluoma. Se antoi työtä ja toimeentuloa sadoille ihmisille sodan aikana ja sen jälkeen. Monet karvialaisetkin kävivät siellä töissä viikkokunnissa. Kotimatkat kuljettiin polkupyrillä. Museo oli hienosti järjestetty ja antoi hyvän kuvan siitä raskaasta työtä, jota imiset tekivät turpeen saamiseksi hyötykäyttöön. Aitoneva oli aivan oma yhteisönsä. Aitonevan ajoista on tehty kirja - AITONEVA, TYÖTÄ, TURVETTA JA ELÄMÄÄ.

Aitonevan yhteydessä on myös resiinalla ajomahdollisuus.

Kanttiinissa joimme kahvit, ja pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin.

Retki oli oikein onnistunut, sää oli mitä parhain ja matkalaiset saivat retkellä elämyksiä ja uusia virikkeitä.